Olkoon onni kanssasi

Jotta ensi vuosi olisi mahdollisimman hyvä, ei kannata tehdä lupauksia, joiden toteutumisesta ei voi olla 100-prosenttisen varma. Sen sijaan kannattaa varmistaa vuoden onnistuneisuus jo uudenvuodenaaton iltana. Keräsimme erilaisista uudenvuoden traditioista suosikkimme. Toteuta oheiset tehtävät, niin onnesi on taattu.

1. Italialaiset tietävät, että punaiset alusvaatteet uudenvuodenaattona tuovat onnea tulevan vuoden rakkauselämään. Tämä on vähin, mitä voit oman onnesi eteen tehdä, suuntaa siis alennusmyynteihin!
2. Vinkkaa vanhemmille, että Kiinassa sukulaiset perinteisesti lahjoittavat kirjekuorissa onnea tuovaa rahaa naimattomille sekä lapsille. Mitä enemmän, sitä enemmän onnea?
3. Syö espanjalaisittain vuoden viimeisten 12 sekunnin aikana 12 viinirypälettä, kukin omalla sekunnillaan, niin vuosi tulee olemaan suotuisa. Jos kaapista löytyy vain rusinoita, niin sovitaan, että nekin käyvät.
4. Tanskalaiset uskovat, että keskiyöllä hyppy tuolilta alas toimii onnea tuottavana harppauksena uuteen vuoteen. Jos pidät isot kotibileet ja hyppijöitä on monta, pyydä seuraavana päivänä anteeksi alakerran naapurilta.
5. Vuoden vaihteessa vierustoverin pussaaminen tuo Jenkeissä onnea. Jos haikailet When Harry Met Sally -tason romantiikasta, on parasta katsastaa juhlatila etukäteen ja varmistaa oikea sijainti kellon lähestyessä kahtatoista.

Kun olet punaisissa alusvaatteissasi rahat taskussa syönyt rypäleet, hypännyt tuolilta ja pussannut, voit huoletta aloittaa vuoden 2011. Kuplivaa juhlintaa kaikille! Poks!

Punky Lady

Bitchness-naisen opas pikkujouluihin

Unohda aikakaus- ja verkkolehtien hassunhauskat pikkujouluohjeet. Bitchness-elämän huolella testattu, viiden kohdan kompakti lista neuvoo, kuinka parhaiten nautit ja otat hyödyn irti työpaikan pikkujouluista.

1. Ole kaunein!
Aika kuluu vääjäämättä ja et ehkä näytä herätessä yhtä hehkeältä kuin viisi vuotta sitten. Työelämän ensimmäiset vuodet ovat kuitenkin parhaita, sillä nuoruus on katsojan silmissä ja niinpä erotut positiivisesti pidemmän uran keränneiden kollegoiden joukosta. Ota siis ilo irti ja paistattele naisena saamastasi huomiosta! Kun vanhemmat tädit laittautuvat entisestään vanhentaviin maskeihin ja kekoon hiuslakkaa, kannattaa päinvastoin panostaa luonnollisuuteen - kevyeen meikkiin ja vapaana liehuviin hiuksiin - niin pääset suoraan pikkujoulujen prom queen -finaaliin.

2. Syö hyvin!
Juhlien alkuosuus on vaivautunutta patsastelua ja small talkia. Tarkista kutsusta, mihin aikaan buffet aukeaa, ja saavu paikalle vasta, kun ruokailuvälineet kilisevät. Syö mahdollisimman paljon, sillä täysi vatsa ehkäisee pahimman dagen efterin ja samalla vähennät ehkä yhdellä prosentilla todennäköisyyttä sortua rasvaiseen ja pahaan yöruokaan pikkutunneilla.

3. Juo paljon!
Joka työpaikasta löytyy aina muutamia vastuuntuntoisia eli tossun alla eläviä perheellisiä sekä vielä julkistamattomia raskauksia. Ota etukäteen selvää näistä tapauksista ja hakeudu juhlien alkuvaiheessa tähän seuraan, jotta olet se, jolle testamentataan ylimääräiset juomaliput.

4. Puhu pomolle!
Suuret ja tärke(ilev)ät johtajat ovat normaalisti niin kiireisiä, etteivät liiketoiminnan johtamisen tohinassa viitsi keskittyä ihmisten johtamiseen. Sen sijaan pikkujouluissa näillä narsisteilla on kerrankin aikaa ja viininhuuruista empatiaa kuunnella alaisiaan. Tällöin kannattaa ottaa esiin henkilöstön yleisen hyvinvoinnin tila sekä omat henkilökohtaiset tarpeet kuten palkankorotus ja aseman parantaminen.

5. Unohda taksijonot!
Taksijonossa seisominen on rahvaanomaista ja ajanhukkaa. Jos sinulla on seuraa, anna seuran metsästää taksia ja hakea sinut pizzeriasta tai muusta lämmitetystä tilasta. Jos olet yksin, kävele kohti kotia ja huido ensimmäinen vastaantuleva tyhjä taksi itsellesi. Kuskit ottavat vaarattoman naishenkilön suoraan kadulta kyytiin paljon mieluummin kuin arpapelillä tolpalta kohdalle osuvan rymyjengin.

Hyvää pikkujoulua!

Punky Lady

Kuokkavieraana: Virolaista viinaa ja pullonkorkkeja

Sarjassa vierailemme juhlissa, julkkareissa ja backstageilla.

Toisinaan on paikallaan joustaa alkuperäisestä suunnitelmasta ja seurata flow’ta. Varsinkin, jos tiedossa on ilmaista viinaa ja valtaa pitävien seuraa.

Sipsutamme hyisenä perjantai-iltana Taidehalliin nykytaiteilija Riiko Sakkisen Ensyklopedia-näyttelyn avajaisiin. Pettymykseksemme kokonaisen näyttelyn sijaan kyseessä on vain pikkuruiseen huoneeseen pystytetty, roskaruokaa ja prostituutiota esittelevä videoteos eikä yhtään shampanjaa, joten mielenkiintomme siirtyy aiheellisesti yläkerran kutsuvierastilaisuuteen, johon soljuu pynttäytynyttä porukkaa jatkuvana virtana.

Kipuamme portaat ja löydämme itsemme Viron värit -taidenäyttelyn tupaten täynnä olevista avajaisista. Hieman iäkkäämmän yleisöryntäyksen keskellä ehdimme jo hetken epäillä, onko tämä sittenkään meidän paikkamme, kunnes äkkäämme sponssitarjoilut. 80 vuoteen laajimman Viron ulkopuolella nähdyn virolaisen taiteen näyttelyn tukija on luonnollisesti Viron johtava alkoholijuomien tuottaja Liviko. Sieppaamme onnellisina Viru Valgesta valmistetut Cosmopolitanit, ja jazzia soittavan live-bändin säestyksellä tunnemme olomme heti kotoisaksi karpaloiden kelluessa cocktail-lasissa.

Kierrämme näyttelytilaa väistellen vaatimattomina salamavaloja ja tv-kameroita. Salaisesti toki ilahdumme siitä, että olemme kuvauksellisempia kuin arvasimmekaan; sitten näemme vieressämme Tarja Halosen, Pentti Arajärven ja turvamiehen. Pettyneinä omaan viehätysvoimaan ja kolhun saaneen itsetunnon parantamiseksi harkitsemme kumoavamme kurkkuun parit shotit ohikulkevalta tarjottimelta. Arvovaltaisen seuran vuoksi päädymme kuitenkin nauttimaan Vana Tallinn -kuohuviinidrinkkejä.

Kivassa presidenttitason nousussa on sopivaa jatkaa seuraaviin juhliin eli Basson ja Nokian järjestämiin N8-puhelinmallin julkkareihin. Tapahtumapaikkana toimivan Galleria Kalhama & Piipon seinillä on Hannaleena Heiskan eläinmaalauksia, jotka jäävät yhtä vähälle huomiolle kuin Nokian uusi kosketusnäyttöpuhelin. Viidennestä kerroksesta on vähän vaikeaa vajota maan alle, joten kännykkäressukka taitaa kaikkien iPhone-omistajien keskellä olla melko tyytyväinen näkymättömyyteensä.

Basso-bileiden vieraskunta koostuu toimittajista ja markkinointi- ja media-alan ihmisistä, jotka kaikki ovat tulleet ihailemaan vain yhtä brändiä: Heinekeniä. Niinpä Noksu-puhelinta nätimmin muotoillut pikku muovipullot loppuvat jo iltakymmeneltä. Lohdutukseksi pullonkorkilla pääsee ilmaiseksi YK:n klubille, jossa ei kuulemma ole ketään. Koukkaamme Basso-lehden uusimman numeron kainaloon ja siirrymme loppuyöksi parempiin bileisiin.

Punky Lady

Puolueeton reittaus tilaisuuksille:

Viron värit -avajaiset BBBB. Ainoa kehitysidea: muiden kutsuvieraiden nuorentaminen 20 vuodella.

N8-julkkarit BB. Kehitysideat: enemmän Heinekeniä, vähemmän Symbian-käyttöjärjestelmiä.

Miten työpaikan kanssa tehdään bänät?

Eroaminen ei ole koskaan helppoa. Ei edes työpaikasta. Tällä kertaa Bitchness avaa työpaikanvaihdoksen viisivaiheista eroprosessia. Tästä eivät itsehoito- tai parisuhdeoppaat ole hiiskuneet sanaakaan!

Vaihe 1. Totuus tekee aina kipeää

Olet ehkä luullut, että on helppoa kertoa lähtöpäätöksestä. Vaikka viimeiset puoli vuotta olisi mielessään käynyt läpi, miten sen sanoo, ja vaikka uusi työpaikka olisi jo täysin varma, oikean ajoituksen löytäminen on vaikeaa. Kun sanat saa vihdoin kakistettua ulos, helpottuu oma olo hetkellisesti. Vastapäätäsi istuu kuitenkin pettynyt pomo. Tässä vaiheessa viimeistään tiedät käyväsi eroprosessia.

Vaihe 2.  Olet kiinnostava – koska lähdet

Tiimi alkaa kuhista lähdöstäsi päätöksesi tultua julkiseksi. Vaihdatko meidät parempaan? Mitä teimme väärin? Varaudu kommentoimaan päätöstäsi neutraalisti kuten ”ehkä tulevaisuudessa tapaamme vielä”. Pomo ottaa tässä vaiheessa käyttöön terävimmät aseensa: korulauseet. Niiden avulla sinulle luvataan parempaa palkkaa ja uusi ihmepuhelin. Älä mene halpaan. Tämä vaihe kestää vain hetken.

Vaihe 3. Olet enää vain ilmaa

Selvittyäsi eroprosessin puoleen väliin, voit onnitella itseäsi. Tässä vaiheessa kaipaat muutenkin lisää kehuja itseltäsi. Niitä et nimittäin tule enää saamaan ympäristösi. Päinvastoin, varaudu piikittelyyn itseäsi ja tulevaa työpaikkaasi kohtaan. Pyydä perustelemaan ilkeät kommentit.  ”Me odotettiin, että sä alat katua”,  tokaisi eräskin esimies tässä tilanteessa. Sinua ei enää kutsuta tiimi-iltoihin.

Vaihe 4.  Meillä on omat elämät

Viimeinen työpäiväsi tulee huipentumaan loppua kohden. Pukeudu lempivaatteisiisi ja hymyile. Kuvittele, että läksiäiskahvitilaisuutesi on Oscar-gaala, jossa sinut palkitaan parhaasta naispääosasta. Lopeta kiitospuheesi sanoihin ”ihmisiä tulee ikävä”, näin puheesi koskettaa ihan jokaista. Päivän päätteeksi olet ansainnut syyn mennä nauttimaan lasin skumppaa ja ostamaan uudet saappaat.

Vaihe 5. Et enää koskaan kuule minusta

Pomosi on kehunut sinua läksiäiskahveillasi, mutta työtodistusta ei vain kuulu. Olet ehkä yrittänyt soittaa, lähettää meiliä ja laittanut Facebook-viestiä, jotta pomo raapustaisi edes jonkinlaisen tositteen työsuorituksestasi. Älä tässä vaiheessa tuhlaa enempää aikaasi esimieheesi, vaan hanki todistus suoraan toimarilta. 

Olet nyt vapaa.

Haleja kaikille työpaikkaeroprosessia käyville!

Supergirl

Ps. Jos ex-pomosi tulee myöhemmin vastaan seminaareissa tai korkean paikan leireillä, nyökkää etäisen viileästi. Loukkaantuneen ex-pomon poistaminen Facebook-kavereistasi on myöskin ihan ok.

Kuokkavieraana: Isaac Julienin videoinstallaatiossa

Sarjassa vierailemme juhlissa, julkkareissa ja backstageilla – oli kutsua tai ei.

Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmistoon kuuluvasta, lontoolaistaiteilija Isaac Julienin videoteoksesta on viime aikoina kohistu kovasti. Tätä ennen vasta Sidneyssä ja Shanghaissa nähty teos sai Euroopan ensi-iltansa viime perjantaina Taidehallissa. Bitchness vieraili avajaisissa.

Tarjoilut
Mitkä Juhlaviikot nämä ovat, kun näyttelyn avajaisissa ei saa shampanjaa? Eikä mitään muutakaan. Kunnan säästöviikot? Lisäksi taiteeseen on vähän vaikea keskittyä, jos kutsuvierastilaisuudesta on tehty massatilaisuus.

Kutsuvieraat
Suurin julkkis heti Isaac Julienin sekä näyttelyn avanneen Jussi Pajusen  jälkeen taisi olla toinen niistä Kaarina Kivilahden tyttäristä, mutta en vaan muista kumpi.

Näyttely
Videoinstallaatio jakautuu yhdeksälle kankaalle, kolmeen eri huoneeseen. Katsoja pääsee olemaan osa taideteosta kulkiessaan näyttelytilan ympäri läpikuultavien valkokankaiden keskellä. Kiinan historiaa ja nykyhetkeä luotaavalla filmillä esiintyy Wong Kar Wain ohjaustöistä ja Hero-leffasta tuttu näyttelijä Maggie Cheung, joka on sitten 80-luvun vanhentunut ihailtavan arvokkaasti.

Bitchness-arvosana: BBB
Kiitämme: kauniita Kiina-maisemia ja Maggie Cheungin kosteusvoidetta.

Punky Lady

Isaac Julien: Ten Thousand Waves 10.10.2010 asti Taidehallissa, Nervanderinkatu 3, Helsinki

Fepakoilla on hauskempaa

Feminismi on vaikea laji. Ja vielä vaikeampaa siitä tulee, jos haluaa olla samaan aikaan femakko ja hupakko. 

Ehkä feministit puristavat itse itsensä liian ahtaaseen muottiin. Sillä vaikka naiset muuten ovatkin roolileikkien mestareita, niin businessnainen, äiti, tytär, ystävätär, seksipeto, hupakko ja femakko eivät kaikkien mielestä mahdu samaan pakkaukseen. 

Monista asioista feministit ovat yhtä mieltä. Saman arvoisesta työsuorituksesta pitää saadaa samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta, ellei työtä tehdä nimenomaan genitaaleilla. Toisaalta on mielenkiintoista, että ainoalla alalla, jossa muna pääsee kirjaimellisesti hommiin, eli pornobisneksessä, naisilla on usein paremmat palkat. Lisäksi molemmilla vanhemmilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet olla kotona pienen lapsen kanssa. 

Mutta voiko samaan aikaan pitää kiinni prinsessa-asetelmasta ja odottaa, että mies avaa oven, kantaa painavat kantamukset, kehuu kampausta ja vilkaisee sääriä?

Vai onko feminismi saavuttanut korkeimman päämääränsä silloin, kun jännite miesten ja naisten välillä on kadonnut. Kieltääkö feminismi flirttailun? Kokeeko feministi itsensä loukatuksi ja esineellistetyksi, jos miehet viheltävät perään tai joku iskee silmää? Voiko feministi harrastaa seksiä doggystyle-asennossa, vai onko ainut oikea tapa olla itse johtamassa tilannetta? Vai hankkiiko feministi kenties täydellisesti värisevän dildon ja päästää miehen sänkyynsä vain lapsia halutessaan. 

Entä sitten kun kaikki on saavutettu ja miehet ovat saatu alamaisiksi naisille? Parisuhdetutkija Tony Dunderfelt on ainakin selvittänyt, että se se vasta naista vituttaa, kun mies tekee aina juuri niin kuin nainen haluaa. Ehkä sopiva kauhun tasapaino sukupuolten välillä tekee elämästä mielenkiintoisen. Ja ehkä uuden sukupolven feministi ajaa tärkeitä asiota pilke silmässä ja kuvailee itseään fepakoksi.

Ms X

Kuokkavieraana: Pitaruokalassa

Sarjassa vierailemme juhlissa, julkkareissa ja backstageilla – oli kutsua tai ei.
 
Ihan Iso-Roban alkupäässä (keskustapäässä) on kesällä auennut uusi pikkuruinen pitapaikka pita pita. Bitchness kuokki paikan ennakkoavajaisissa jo kuukausi sitten.

Palvelu
pita pitan omistajilla/henkilökunnalla oli kunnon sisäänheittoasennetta: perjantai-illan vietossa ollut Bitchnessin edustaja suorastaan manguttiin kadulta sisään maistamaan talon tarjontaa.

Tarjoilut
Viiniä siemaileva henkilökunnan jäsen kipaisi ripeästi tiskin taakse ja väsäsi hetkessä maukkaan falafel-pitan, jonka leipä oli sopivan pehmeä ja rapea, falafel hyvää ja jogurttikastikekin ansaitsi täyden ysin. Ehdottomasti perus-yöpitoja raikkaampi vaihtoehto. Listalta erottui myös houkuttelevan kuuloinen katkarapu-caesarpita.

Asiakaskunta
Bongasimme ennakkoavajaisissa mm. Mikko Leppilammen…. hmmm, täällä täytyy vierailla uudestaan. Tosin paikka on harmillisesti auki vain iltakymmeneen eli varsinaista käyttöä ei ehkä tule, jos käsittää pitan lähinnä yösafkaksi.

Bitchness-arvosana: BBB
Kiitämme: yksinkertaisen yksinkertaista nimeä.

Punky Lady

Opas kesädeittailuun - vinkkejä ja huomioita

Kesä on paras aika deittailla. Perinteinen Suomi-angsti on pienimmillään, ihmiset ovat avoimia ja hyväntuulisia, juttelevat tuntemattomille ja elävät ehkä hetkessä. Itse deittaamiselle taas on muitakin toteutustapoja kuin kahville&leffaan-kombo.

Tyttö tapaa pojan
Festarit, terassit, aamuyön puistojatkot... Kesällä on lukemattomia mahdollisuuksia tavata tulevia deittikumppaneita. Jotta toisen olisi mahdollisimman helppoa lähestyä ja tehdä tuttavuutta kanssasi, kannattaa itse olla mahdollisimman humalassa ja hauska.

Vatsan kautta sydämeen
Piknik-treffit ovat hellekesän hitti, ja piknik-paikkojen hittejä kaikki Helsingin edustan saaret. Hittieväskauppoja tänä kesänä ovat olleet kiistatta Stokkan uusi Herkku sekä Maatilatori.

Piknik on muuten mainio tapa vertailla miesten halua panostaa naiseen. Toiset hoitavat etukäteen koko all-inclusive-paketin luomuleipineen, vuosikertaviineineen ja piknikhuopineen, ja ojentavat ironisesti kukkasen naiselle, joka saapuu starana paikalle, kun kaikki on valmista. Toisten kanssa taas mennään yhdessä kauppaan ja maksetaan puoliksi. Kumpikaan malli ei välttämättä ole toista huonompi: pahimmillaan ylisuunniteltu kokonaisuus saa naisen olon vaivautuneeksi ja kiitollisuudenvelkaiseksi, parhaimmillaan yhdessä hankitut eväät symboloivat sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ja sitten, kun on tarpeeksi ihana poika, ei millään yksityiskohdilla ole enää niin väliä.

Jutellaanko
Treffi-keskustelut ovat aika samanlaisia kesällä kuin muulloinkin: matkoista, leffoista ja edellisviikonlopun riennoista löytyy yleensä jutun juurta. Kannattaa käsitellä myös loppukesän suunnitelmia niin saa sulavasti selvitettyä, onko toisella enää aikaa nähdä.

Kuten aina treffeillä, pahinta ovat harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita kartoittavat ristikuulustelut. Rennointa on höpöttää, mitä sattuu ja kenties käpertyä toisen kainaloon, jos deittejä edeltävällä kohtaamiskerralla on jo päästy fyysiseen kontaktiin. Jos ei keksi mitään puhuttavaa, voi kesällä onneksi mennä vaikka Lintsille, Kaivari-kävelylle tai - jos on tarpeeksi itsevarma - uimarannalle, niin kumpikin voi auringonvalossa arvioida kätevästi toisen vartalon.

Onnea matkaan!

Punky Lady

Rakkautta vain - ja vähän myyntiäkin

Ruotsissa kohistaan. Villeissä uhkapeleissä lyödään vetoa kuninkaallisen hääpäivän säätilasta ja kuherruslomakohteesta. On hääsuklaata ja hääsateenvarjoja. Victorian ja Danielin naamat tiskiräteissä ja muistolautasissa. Ihan nastaa, mutta tuotesuunnittelun olisi helposti voinut viedä kahvikuppia kiinnostavammalle tasolle. Esimerkiksi:

V&D-laihdutusopas. Suklaarasioiden ja -kakkujen sijaan olisi järkevämpää kaupata "Näytä kruununperijältä" -laihdutusopasta, joka viittaa hienotunteisesti Victorian menneisyyteen ja toisaalta ilahduttaa kaikkia muita tämän kesän morsiamia, joiden pitää mahtua omiin hääpukuihinsa.

V&D-kortsut. Daniel ei kehtaisi käyttää nimikoitua ehkäisyä kenenkään muun kuin kruununprinsessansa kanssa, joten ei tarvitsisi pelätä enää toista pettämisskandaalia länsinaapurin suunnalta.

V&D Absolut Vodka. Erikois-Absolutin pullo olisi luonnollisesti päällystetty esittämään hääkakkua ja pattereilla toimiva korkki soittaisi häämarssia pulloa avatessa.

V&D Ikea-mallisto. Hääteemaiset astiastot ja aterimet ovat ihan liian low-profile, kun saman tien olisi voinut suunnitella kokonaisen huonekalusarjan ruotsalaisten pyhään markettiin. H&M puolestaan missasi tilaisuutensa julkaista kesän romanttinen V&D-mallisto.

V&D suorana Finnkinolla. Suora häälähetys Tennispalatsissa keräisi rutkasti enemmän katsojia kuin yksikään Metropolitan Opera. Markkinoinnin voisi täsmäkohdentaa edullisesti samalle romantiikan- ja muodinnälkäiselle asiakaskunnalle, joka määritettiin jo Sex And The City 2 -kampanjointiin.

Punky Lady 
Bitchness-elämää suosittelee lauantai-illan etkoille V&D-hääkatsomoa. Nyt voi jopa valita kaupallisen ja ei-kaupallisen väliltä: Prinsessahäät MTV3:lla klo 16-19 ja Kruununprinsessa Victorian häät TV1:llä klo 16-19.30.

Hyvin puettua draamaa

Katselen mielelläni pukudraamoja. Sellaisia elokuvia kuin esimerkiksi Hotelli Firenzessä, Valheet ja viettelijät, Paljon melua tyhjästä, Järki ja tunteet sekä Kuningattaren sisar. Hitusen räväkämmin toteutettua pukudraamaa puolestaan edustaa Sofia Coppolan Marie Antoinette, jossa kuninkaalliseen meininkiin on yhdistetty elementtejä modernista ajasta.

Pukudraamaan tarvitaan mielellään naispäähenkilö, palatsi (tai edes kartano), tanssiaisia sekä tapahtumien sijoittumista myöhäisintään 1910-luvulle, sillä pukujen on oltava pitkiä. Luonnollisesti tarinaan kuuluu ihmissuhteita ja niihin liittyvää juonittelua sekä - jos draaman sijaan kyseessä on komedia - hupsuja väärinymmärryksiä.

Ohjaaja Michael Patrick King on kuitenkin antanut pukudraamalle täysin uuden merkityksen. Hän on nimittäin ohjannut maailman parhaasta naisille kirjoitetusta tv-sarjasta jo kaksi elokuvaa, jotka eivät ole mitään muuta kuin yhtä suurta pukudraamaa.

Sex and the City -ykkösessä ja -kakkosessa puvut ovat tärkeämpiä kuin päähenkilöt, juoni ja tapahtumapaikka - ylistetäänpä niissä New Yorkia kuinka paljon vain. Oikeasti ainoastaan sillä on merkitystä, missä mekossa näemme Sarah Jessica Parkerin ensimmäisen kerran valkokankaalla, mitä hänellä on päällään törmätessään entiseen poikaystäväänsä, ja miten koko nelikon puvut on mätsätty toisiinsa, kun naiset kävelevät kadulla vieretysten.

Toisinaan ylimitoitettu vaate- ja asustefanfaari käy tosifaninkin hermoille, kun hääpukukohtauksessa luetellaan rimpsuna jokaisen huippusuunnittelijan nimi ja räikeälle LV-laukulle kiljutaan aavistuksen liian korkealta ja kovaa. Silti kaiken antaa anteeksi saman tien, kun SJP nojailee puhelinautomaatilla ultrasöpössä “boyfriend-neuletakissa“ ja kateutta herättävissä ajohansikkaissa kainalossaan maailman yksinkertaisin nahkalaukku.

Sex And The City valkokankaalla on upea konsepti. Elokuvissa, joissa on tarkoitus vain katsella ihania asioita, ei voi missään tapauksessa olla mitään väärää eivätkä ne ansaitse tulla arvostelluiksi normaalin elokuvakerronnan puitteissa. Sillä miksi tässä kurjassa, stressaavassa maailmassa ei saisi kerrankin keskittyä vain siihen, mikä näyttää kivalta?

Punky Lady
Lähestyvää kesälomaa odotellessa kirjoittaja suosittelee pukudraaman ystäville myös Vampire Weekendin uutta musavideota.

Ramoviisut - jotain muuta kuin kitarasooloja

Nimestään huolimatta Punky Lady ei kuuntele punkkia. Punky Ladyn nimi on peruja väärin kuullusta alusvaateliikkeen nimestä, Funky Ladystä, josta Punky Lady osti kerran bikinit. Tosi tarina. Lähestyvien Euroviisujen kunniaksi Bitchness-elämää lähettää musiikkigenre-neronsa seuraamaan Ramoviisuja, onhan Semifinal lähempänä kuin Oslo.

Ramoviisut on vuosittainen ramopunk-tapahtuma ja biisintekokilpailu, joka järjestetään Semifinalissa nyt kuudetta kertaa. Ramopunk taas on punkin alalaji, jonka esikuvana on nimensä mukaisesti Ramones. Ramoviisujen finaaliin päässeen V-osaston laulaja Mia suostui haastatteluun.

Hei Mia! Mitä punk ja ramopunk merkitsevät sulle?

Mulle punk ja ramopunk merkkaavat ensisijaisesti musiikkia. En pidä rockin ja metallimusiikin pitkistä kappaleista ja näen punaista kitarasooloissa. Pidän, että kappaleet on lyhyitä eikä ne vaadi täydellistä soittotaitoa. Soitto on enemmän asenne- ja fiilispohjaista. Kuka vaan voi soittaa halutessaan punkkia. Mun tän hetken ehdoton lempparibändi on Misfits, joka luokitellaan detaljitasolla horrorpunkiksi. Meidänkin bändi coveroi sitä treeneissä.

Bändinne esittää viisufinaalissa biisin En saa katoamaan sua, jonka olet säveltänyt ja sanoittanut. Kerro vähän laulusta.

Halusin tehdä hyväntuulisen biisin, jossa olisi tarina ja tarttuva kertsi. Tarinan on kestettävä koko biisin läpi ja kannettava se loppuun. Halusin biisiin myös ramopunkille tunnusomaisia symboleja kuten nahkarotsi, tennarit, pesismaila ja beibi. Biisin aiheeksi muodostui rakkaustarina. En pidä happy ending -tarinoista, joten sanotus kuvaa humoristisella tavalla fanaattista ramofania, joka yrittää väkisin käännyttää beibiään samanlaiseksi siinä onnistumatta.

Millainen prosessi oli säveltää ja sanoittaa biisi?

Huh huh... Se ei oo mulle luontaista, mutta tää synty yllättävän helposti. Kävelin duunista kotiin, kun kertsi alkoi soida päässä. Juoksin kotiin kirjoittamaan sanat ylös ja laulamaan kertsiä miehelleni Jussille, V-osaston basistille, etten unohtaisi melodiaa.

Muutama päivä myöhemmin istuin keittiössä, muksut huiteli ympäri kämppää, ja aloin rakentaa säkeistöjä kertsin ympärille. Biisi kasvo aika pitkäksi ramobiisiksi, 2 min 30 s. Sitten kaivettiin komerosta 80-luvun Casio keittiön pöydälle ja haettiin sointuja ja lopullista melodiaa. Mä lauloin ja soitin, ja Jussi soitti kitaralla perässä. Saatiin kaikki suhkoht pakettiin, ja äänitettiin demoa Petelle (kitaristi) ja Villelle (rumpali). Muksut laitettiin sohvalle rusinarasiat kädessä kattomaan Pikku-Kakkosta, mulla oli kädessä Singstarin kaks mikkiä Maciin kiinnitettynä, ja Jussi komppasi kitaralla. Se oli kerralla purkkiin -meininkiä.

Olet tehnyt Ramoviisujen neuvostolaisen julisteen sekä bändinne Converse-logon. Mitä ne ilmaisevat?

Ramoviisujen logon tarkoitus on muistuttaa mahdollisimman paljon Euroviisu-logoa. Kun Euroviisuissa sydämen sisällä vaihtuu maat niin Ramoviisu-logon sydämen sisällä vaihtuu teemaan sopiva elementti, tällä kertaa kitara.

Julkan idea lähti tyypillisestä ramopunk-kuvituksesta eli sarjakuvamaisesta toimintaelokuvamaailmasta. Ramopunkkiin kuuluu oleellisesti mustahuumori. Halusin tuoda kuvitukseen neuvostomaisen tunnelman sarjakuvamaisesti toteutettuna eli ramopunkin tunnusomaisen symbolin atomipommin, josta bändien nimet tippuu alas. Pidän kommunistisen ajan julisteiden visuaalisuudesta.

V-osaston logoon haluttiin yhdistää ramopunk ja rock. Logon elementeiksi valittiin musaa kuvaava Converse-tennari ja tähti. Koska ei haluttu logon leimautuvan liian ramomaiseksi, suunnittelin tennarille siivet, jotka kuvaa rokimpaa musiikkiamme.

Mitä mieltä olet Euroviisuista?

Euroviisut oli mulle suurempi juttu pienenä. Nyt telkkari avataan vähän ennen Suomen vuoroa ja seuraavan kerran tuloslähetyksessä. Toisaalta on kyllä hienoo, että tällaista perinnettä on jaksettu vaalia. Nykypäivän kisat on vaan vähän liian imelät ja popahtavat. Vanha kunnon humppa on unohdettu kokonaan. Tän vuoden Suomen karsintoja seurasin Eläkeläisten vuoksi.

Punky Lady

Ramoviisut Semifinalissa 15.5. Bitchnessin dresscode-suositus on pillifarkut, bändipaita ja Converset. Huom. vaatekriisin voi varmasti kehittää siitäkin, minkä väriset tennarit valitsee.

Kuokkavieraana: Taidehallissa

Sarjassa vierailemme juhlissa, julkkareissa ja backstageilla – oli kutsua tai ei.

Vapun jälkeen on aika elää sivistyneemmin. Niinpä suuntasimme Taidehallin VIP-kevättapaamiseen.

Miljöö
Taidehallin urbaanien tilojen New York -henkisyys on ehdottomasti tyylikkäintä, mitä Töölöstä löytyy.

Tarjoilut
Ravintola Farangin modernista aasialaismenusta modifoidut cocktail-palat tyydyttivät pahimman nälän, ja passionhedelmällä ja kookoksella maustetut jälkkärit sulivat suussa. Kuplivaa, valkoista ja punaista sisältänyt viinitarjoilukin olisi tuottanut suurta iloa ellei Ullanlinnanmäki jatkoineen olisi ollut vielä tuoreessa muistissa.

Dresscode
Pukukoodi osoittautui yllättävän hienoksi. Perustoimistotyylin rinnalla osa koreili lähes kokkarivaatteissa. Paikalla olijoista tunnistimme ainoastaan perheensä kanssa näyttäytyneen Markkinointi ja mainonta -lehden päätoimittaja Saila-Mari Kohtalan.

Show
Marimekon muotinäytös vihjaili, että tänä kesänä olisi syytä sipsutella söpöissä 60-lukulaisissa mekoissa. Teatteriryhmän laulushow ei sytyttänyt. Ilahduimme sen sijaan henkilökohtaisesta näyttelyopastuksesta: museo-opas esitteli Timo Wrightin valokuvadokumentointia Omakuva. Taiteilija oli karsinut henkilökohtaisen omaisuutensa 3 500 tarpeelliseen esineeseen ja valokuvannut ne. Jäimme miettimään, miten kenkien prosentuaalinen osuus tarpeellisista esineistä voi olla niin pieni...

Lahjukset
Läksiäislahjaksi vieraat saivat Marimekon iloisen kirkasvärisen kangaskassin sekä lompakon.

Bitchness-arvosana: BBBB
Kiitämme: Lahjakassista löytynyttä VIP-korttia, jolla pääsee ilmaiseksi näyttelyihin.

Punky Lady ja Supergirl

Let them eat cake

Makeaa elämää kaipaava saa täysivaltaisen Marie Antoinette -hetken Kakkugallerian All you can eat -sunnuntaissa. Testasimme tarjonnan ja sen, kuinka monella leivoksella kaksi naista saavuttaa sunnuntaille tyypillisen pahan olon ilman, että edellisilta olisi venynyt pikkutunneille.

1. leivos: Marmori-suklaa
Jälkkäri muistuttaa toista Kakkugallerian luomusta, suklaa-trilogiaa, mutta paksumpi pohja vie tehon mousselta.
Arvosana: BBBB
Olotila: Hyvin uppoaa!

2. leivos: Punaherukka-vanilja
Pehmoisen, kesäjuhliin sopivan leivoksen maku paranee, kun siihen tottuu ja silti se ei varsinaisesti maistu miltään.
Arvosana: BBB
Olotila: Riittää, mutta yhä jaksaa!

3. leivos: Passion-vadelma
Kakkupala on yllättävän kirpeä, ja maistuu sitruunalta eikä passion-hedelmältä.
Arvosana: BB
Olotila: Ihan ok.

4. leivos: Mansikka-vadelma-valkosuklaa
Yhdistelmä on liiankin makea, yhteen kerrokseen kaipaisi jotain raikkaampaa.
Arvosana: BBB
Olotila: Ei vielä huono olo, mutta lähellä…

5. leivos: Metsämarja-juusto
Juustokakku, joka rikkoo perinteitä: koostumus on moussemainen, pohja pehmeä ja sisältä löytyy erikoinen marjaraita.
Arvosana: BBBB
Olotila: Paha olo.




Ms X ja Punky Lady

All you can eat -sunnuntaissa erikoiskahvi ja rajaton määrä leivoksia 11 €, Erottajan ja Fredan Kakkugalleriat klo 12-17.

Vinkki: Erottajan kahvilassa voi samalla käynnillä tsekata mainonnan ja graafisen muotoilun Vuoden Huiput -näyttelyn 9.5. asti.

Let´s play a game, it’s called drinking

Joskus tekee mieli vetää rehelliset perseet. Onneksi juhliminen on aina sovelias syy juomiseen. Niille, joilla ei lähiaikoina ole tiedossa syntymäpäiviä, häitä tai valmistujaisia, seuraavat bilekonseptit ovat hyödyntämisen arvoisia:

Päiväkännit - juo iltaan asti
Päiväkänneissä saa juoda niin paljon kuin haluaa, mutta aika on rajattu. Päiväkännien paras puoli on, että ne eivät vaikuta seuraavaan päivään yhtä paljon kuin peruskännit. Jotta päiväkännit todella pysyisivät päiväkänneinä, kannattaa valita kiinteä kellonaika, esimerkiksi 19.00, jonka koittaessa on aika suunnata kotiin.

Jämäjuhla - juo kaikki pois
Paras tapa perustella juominen on muuttaa ja järjestää sen vuoksi Baarikaapin tyhjennys -tapahtuma. Jos baarikaappi ei ole valmiiksi tarpeeksi vakuuttava, kannattaa täyttää se äärimmilleen ennen bileitä. Kukaan ei saa lähteä juhlista ennen kuin kaappi on tyhjä.

Bileet Kalliossa - juo ilman velvoitteita
Jos ei huvita laittautua bileitä varten eikä jaksa selittää jokaiselle vastaantulevalle puolitutulle, mitä tekee nykyisin (töitä), kannattaa suunnata Kallioon. Kallio on rento ympäristö, jossa alkoholin käyttöä ei katsota pahalla mutta jossa sen käyttäjää ei myöskään leimata yhtä lohduttomaksi tapaukseksi kuin Kontulassa.

Ex tempore -kemut - juo spontaanisti
Tämä lienee kaikista riemastuttavin bilekonsepti, tosin suunnittelematon juominen on yllättävän vaikea laji. Voit kuitenkin edesauttaa tapahtuman mahdollisuutta hakemalla leffan ja pizzan kotisohvalla nautittavaksi, sopimalla palaverin aamulle kello kahdeksan tai aloittamalla tipattoman viikon.

Kevätjuhlat - juo vain skumppaa
Juomalla samaa juomaa koko illan välttää krapulan. Moni uskoo myös, että juomalla samaa juomaa useita annoksia koko illan krapula lievenee. Jos luotat tähän, kannattaa ottaa kaikki irti uudesta vuodesta ja vapusta. Lisäksi kannattaa järjestää kevätjuhlia, jotka eivät ole niin sidottuja kalenteriin. Kesäntuloa voi juhlia vaikka siitä ikimuistoisesta päivästä lähtien, kun viimeisetkin lumenrippeet ovat vihdoin sulaneet.

Cheers!

Punky Lady

Kuokkavieraana: Rahalla saa

Sarjassa vierailemme juhlissa, julkkareissa ja backstageilla - oli kutsua tai ei.

Bitchness-elämää vieraili Rahalla saa -elokuvan ensi-illassa.

Miljöö
Ensi-ilta järjestettiin Bio Rexissä, jonka avara aula loi upeat puitteet elokuvaa edeltäneelle cocktail-tilaisuudelle. Sen sijaan illan pääosaa näytellyt elokuvasali tuntui hieman vanhanaikaiselta Tennarin ja Kinnarin salien tilavuuteen tottuneille jaloille.

Tarjoilut
Shampanjaa. Täydellistä!

Dresscode
Tilaisuus oli työpäivän jälkeen, joten kutsuvieraiden pukeutuminen oli business casual. Elokuvassa on panostettu pukeutumiseen yksityiskohtia myöten. Merkkibongareiden kannattaakin varata elokuvan jälkeen aikaa mm. kauluspaitojen nappien brändin pohtimiseen.

Show
Mark Levengood esitteli elokuvan ohjaajan Daniel Espinosan ja pahista näytelleen Dragomir Mrsicin vaisulle suomalaisyleisölle ennen näytöksen alkua. Vaisuutta vaivaannuttavampaa oli kuitenkin vieraiden lyhytsanaisuus ja kiire lentokentälle. Ei sinne Tukholmaan nyt niin harvoin lentoja ole… 

Lahjukset
Osalle elokuvasalin katsomon penkeistä oli jaettu Episodi-lehti. Yhtä suurelle osalle se myös jäi elokuvan päätyttyä. 

Bitchness-arvosana: BBB
Kiitämme: Shampanjaa ja Stenströmsin kauluspaitoja.

Supergirl

Kirjahyllyssä: Shampanjaa ja merkkivaatteita

Bitchness-elämässä tehdään silloin tällöin muutakin kuin ostetaan kenkiä. Todistaaksemme vakavastiotettavuutemme ja kulttuurin eri lajien syvällisen tuntemuksemme tutustuimme erääseen tarinaan sekä kirjan että elokuvan muodossa. Kenkäkauppojen kevätmallistoihin perehtymisen ohessa projekti oli kuitenkin liian raskas yhdelle, joten jaoimme työn: Punky Lady luki pokkarin ja Supergirl katsoi leffan.

Rahalla saa... kun sitä on. Tukholmalaisen puolustusasianajaja Jens Lapiduksen dekkari Rahalla saa kertoo, miten massia saa nopeasti ja paljon. Mikä tärkeintä, kirjassa pääsee kurkistamaan Stureplanin kaksikymppisten eliittikerholaisten luksuselämään - prinsessa Madeleinea myöten.

Päähenkilö, kauppatieteiden opiskelija JW, on taakse suittuine hiuksineen ja Guccin loafereineen epätoivoisesti taviksen roolista kieltäytyvä wannabe, jonka opintotuet eivät tahdo riittää kultalusikan perineiden kavereiden kanssa vietettyjen viikonloppujen loppumattomaan shampanjavirtaan. Rahahuolien lisäksi mieltä vaivaa siskon kummallinen katoaminen.

Kunnianhimoinen poju löytää pian keinot kattaa kallis vapaa-ajan toiminta ja saada arvostusta seurapiireissä. Se vaatii kuitenkin vaivihkaista siirtymistä lain väärälle puolelle. Muita kirjan päähenkilöitä ovatkin vankilasta huumetuomiota paennut latino Jorge sekä jugoslaavimafian väkivaltainen köriläs Mrado. Seurauksena on vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja tietenkin lisää merkkivaatteiden shoppailua. Bitchness likes!

Jos ihmettelette, miksi yli vuosi sitten suomennettu kirja on mitenkään ajankohtainen, niin siksi, että siitä tehty leffa pyörii nyt Tennispalatsissa - julkaisemme huomenna yksityiskohtaisen raportin kutsuvierasnäytännöstä! Jatkoa kaipaavat voivat lisäksi lukea jo omatoimisesti eteenpäin, sillä kirjatrilogian toinen osa, Siisti kosto, on sekin saatavana suomeksi.

Punky Lady

Bitchness-arvosana: BBBB
Bitchness kiittää: hyvännäköisen kirjailijan pokkaa laittaa itsensä kirjan kansikuvaksi.

Kauan kaivattu nautinto

Tänä pääsiäisenä kyseenalaistamme perinteet. Unohdetaan mämmit, pashat ja rahkapullat! Hylätään suklaakrääsämunat! BE-blogi suositteleee vaihtoehtopääsiäisen ruokalistalle tipunkeltaista Egg Tart -leivosta (kuvassa).

Termit ja tuntomerkit

Se tunnetaan englanniksi nimellä Egg Tart, portugaliksi Pastel de Nata, kiinaksi 葡撻. Oli nimi mikä hyvänsä, jo jälkkärin asenne on hurmaavan vaatimaton: on aivan turha koreilla ulkoisin avuin, kun on saanut synnyinlahjakseen taivaallisen maun. Leivoksella ei ole mitään tekemistä pääsiäisen kanssa, mutta sen väri (keltainen) ja täyte (kananmuna-vaniljakastike) ovat ajankohtaan nähden osuvat.

Maantiede ja historia
Leivos on suosittu Macaossa ja sen naapurissa Hong Kongissa. Leipomoiden ja katukioskien lisäksi jopa paikallinen KFC-pikaruokaketju tarjoaa Egg Tart -bokseja kanankoipiensa rinnalla. Herkku on yleinen myös Portugalissa, josta se lienee alun perin matkannut Kiinaankin, onhan Macao Portugalin entinen siirtomaa.

Rantautuminen Suomeen

Lönnrotinkatu 9:ssä aloitti viime vuoden puolella italialais-portugalilainen Café Posto. Sympaattinen pikku kahvila teki kulttuuriteon suomalaisessa kahvilaskenessä, sillä se tarjoaa tiettävästi ensimmäisenä Suomessa Egg Tartteja - portugalilaisittain siis Pastel de Natoja. Bitchnessin testiryhmä vieraili kahvilassa ja totesi, että herkkuleivos on juuri niin suussa sulava kuin kuuluukin. Tulevaa julkkisleivosta voi huhujen mukaan ostaa myös take-awaynä suuremmissa satseissa, jos niitä ei kehtaa ahmia tarpeeksi montaa paikan päällä julkisesti.

Punky Lady

Chatroulette tuo vipinää iltaan

Chatroulette on venäläisen teinin koodaama nettisivusto, jossa tuntemattomat tyypit ympäri maailmaa voivat chätätä toisilleen nettikameran edessä. Viime marraskuussa julkaistulla sivustolla on arvioitu olevan jo 1,5 miljoonaa käyttäjää. Kun jompikumpi ”rulettaja” kyllästyy keskustelukumppaniinsa, riittää, että klikkaa ”Next” ja peli jatkuu. Koska se, mikä ei tapa, vahvistaa, ja kaikkea pitää kokeilla, testasimme pelin.

Chatrouletten aloitussivulla lukee ”Please stay clothed”. Aloitamme pelin, ja ensimmäisenä ruutuun lävähtää kikkeli. Häkellyn yllättävästä aloituksesta siinä määrin, että menetän näppäimistön käyttökykyni ja piiloudun kameralta. Tyynempi kaverini painaa rauhallisesti Next, ja uskaltaudun takaisin ruudun ääreen.

Vastaantulevia henkilöitä kiinnostaa eniten se, mistä olemme. Yksi ensimmäisistä juttukumppaneistamme istuu pöydän ääressä siistissä hotellihuoneessa. Takana näkyy avonainen ikkuna, valkea verho heiluu tuulessa. Jenkkisotilaan näköinen mies kertoo chättäävänsä Nykistä, me väitämme olevamme Irakista. Mies naputtaa BS (Bull Shit). Olemme kuulemma liian valkoisia. Vastaamme BS ja painamme Next.

Kansallisuuden jälkeen toisiksi suurin mielenkiinnon kohde pelissä vaikuttaa olevan boobsit. Kun kolme eri miesporukkaa on heittänyt ”Show boobs” -läppää, ilmoitamme pontevasti seuraavalle uudelle tuttavuudelle heti kättelyssä että ”No boobs”. Mies vastaa ok, jutustelee vähän aikaa ja ehdottaa sitten, että näyttäisimme tissimme. Next!

Tapaamme tyyppejä Belgiasta, Berliinistä ja Bilbaosta. On jo tullut selväksi, että Chatroulette on suurelta osin pikadeittailua. Ensimmäiset tytöt katoavat nopeasti disconnected-tilaan, joten teemme itse saman muille tytöille ja saamme juttuseuraa vain miehistä. Hyppäämme epäilyttävien ja tylsän näköisten tyyppien ohi hakkaamalla Nextiä. Joskus ruudulla vilahtaa sekunnin murto-osan ajan joku (sananmukainen) runkkaaja, mutta tottuneella pelaajalla Next-nappi toimii nopeammin kuin aivot rekisteröivät näkemänsä.

Poikaporukka heiluttelee meille sipsipussia, ärsyynnymme, koska meillä on nälkä. Kahdelle espanjalaiselle esittelemme etelä-afrikkalaista viinipulloamme. Alaston hoikka nainen tanssii keskellä pientä huonetta. Kaveriporukka naureskelee ja kääntelee kameraa vuoroin kuhunkin paikallaolijaan. Joku jätkä hyppii ilmeisesti musiikin tahdissa, kannustukseksi heilumme mukana.

Söpö college-poika Nova Scotiasta erottuu joukosta edukseen pelille harvinaisella kohteliaisuudellaan. Juteltuamme aikamme, kanadalaispoitsu toteaa, että on jo aika myöhä ja pitäisi lopettaa. Juttelemme vielä hetken, kunnes käytöstapoja kunnioittava poikanen hyvästelee vielä kertaalleen ja lähtee.

Ruletissa voittaminen on sitä, ettei häviä. Selvisimme kunnialla kokemuksesta.

Punky Lady

Kuokkavieraana: Kuorosodassa

Sarjassa vierailemme juhlissa, julkkareissa ja backstageilla - oli kutsua tai ei.

Kuorosota-ohjelma loppui virallisesti tänään, voittaja tosin selvisi jo viikko sitten. Ilkka ”Neljä Ruusua” Alangon Joensuu-kuoro päihitti lopulta Nightwish-basisti Marco Hietalan ja Kuopion. Mutta mitä tapahtui tv-ruudun takana? Bitchness-elämää seurasi Kuorosotaa paikan päällä vippipassi kaulassa ja antoi tuomionsa.

Miljöö
Peacock-teatteri on näyttävä paikka musiikkishow’lle. Tekniikka mahdollistaa upeita valaistuksia, hyörykonepilviä ja jättidiscopalloja. Sijainti Linnanmäellä on kuitenkin talvisin hankala, koska vieraat rämpivät teatteriin ja sieltä pois lumen, loskan ja jään peittämää rinnettä pitkin.

Tarjoilut
Mielikuvituksettoman buffet-pöydän laatu vaihteli. Yhtenä sunnuntaina näykittiin vihersalaattia ja nachoja. Seuraavalla kerralla kattaukseen kuului yllättäen kanavartaita, wokkivihanneksia ja Caesar-salaattia. Viinitarjoilu antoi mukavan nousujohteen show’n alkuun, mutta Bitchnessin edustajien suureksi harmiksi järkkärit hoputtivat siirtymään ruokapuolelta katsomoon jo ennen kuin lasit olivat rauhassa tyhjentyneet.

Dresscode
Vieraista saattoi todeta, että he käyttivät epäilemättä enemmän aikaa kannustuskylttien maalaamiseen kuin muotiblogien lukemiseen. Ilkka Alangon rennot popparipaitavalinnat pitivät Bitchnessin kiinnostuksen yllä jaksosta toiseen. Finaalissa Ilkka repäisi ja puki oikein haaremihousut; niiden vyötärö oli ilahduttavan löysällä paljastaen pepusta muutaman lisäsentin. Juontaja Kristiina Komulainen puolestaan tarjosi vinkin pienirintaisille naisille: yläosan täytteeksi voi tunkea vaikka omat sukkansa.

Show
Normaali ohjelmanauhoitus oli kutsuvieraalle nopea ja viihdyttävä paketti. Tuplapitkässä finaalijaksossa sen sijaan yleisöä siirreltiin törkeästi tuoleilta toisille kuin toisen luokan kansalaisia ja artistivieras Jenni Vartiainen mokasi (Supergirl muistelee tosin keskeytyksen johtuneen enemmän tekniikasta) ja pakotti yleisön kuuntelemaan ”Mä en haluu kuolla tänä yönä” -valituksen uudelleen alusta juuri, kun alkoi uskoa, että biisi joskus loppuisi. Komulainen takelteli mainosspiikeissä ja hypähteli juontajakorokkeelta alas ja ylös tehden joka kerta numeron liian lyhyestä pikkumustastaan. Kaikesta negatiivisuudestamme huolimatta itse lauluesitykset olivat antoisia ja päihittivät kotisohvan mennen tullen.

Lahjukset
Käteen kokemuksesta ei jäänyt muuta konkreettista kuin ruotsinlaivoilta tutut, ranteeseen taivutettavat valotikut. Tikut tökättiin käteemme lausahduksella: ”Lapsille ja lapsellisille!”. Niin, mitä tuohon enää lisäämään.

Bitchness-arvosana: BBB
Kiitämme: kivoja biisivalintoja kuten Sanin kuoron Sweet Dreamsiä (Eurythmics), Ilkan Viva la Vidaa (Coldplay) ja Marcon heviversiota Like A Virginistä (Madonna).

Punky Lady ja Supergirl

Piristystä elämään

Naisen elämä on vuoristorataa. Välillä on niin hyvällä tuulella, että jälleen kerran tullut takatalvi ja maanantaiaamuna loskat päälle heittänyt bussi ei saa päivää pilalle. Ja välillä pienikin vastoinkäyminen tuntuu maailman lopulta. Syyt harmitukseen ovat moninaiset: pieleen mennyt projekti, sotkuinen koti, se kuuluisa aika kuukaudesta tai se että vaatekaapissa ei ole kerta kaikkiaan mitään päälle pantavaa.

Joka tapauksessa on varmaa, että välillä ottaa kunnolla päähän. Bitchess-elämää on kokeillut tai aikoo kokeilla seuraavia keinoja elämän piristämiseksi. Ja mikä parasta, ei ole pakko olla harmissaan, vaan näillä keinoilla voi myös upgreidata elämänsä uudelle tasolle.

Suklaa ja irtokarkit
Tämä edullinen ja helposti toteutettava hoitokeino auttaa tunnetusti melkein kaikkeen. Ei kuitenkaan suositella rumatyhmäläski-päivien hoidoksi, koska suklaa ja irtokarkit -hoito voi pahentaa alkuperäistä oiretta.

Uudet kengät
Uudet kengät voi ja kannattaa aina hankkia. Erityismaininnan tämä keino saa siitä, että kengät ovat hyvä shoppailukohde myös laihdutuskuurilla tai ihan kohta laihdutuskuurilla oleville. Ja mikä parasta, kenkiä shoppaillessa ei tarvitse katsoa vatsamakkaroitaan sovituskopin kelmeässä valossa.

Pikamatkailu
Kuka sanoo, että matkalle pitää lähteä vaan lomalla tai viikonloppuna. Piristä arki-iltaa livahtamalla ajoissa töistä ”asiakastapaamiseen” ja suuntaa lentokentälle tai juna-asemalle. Helsingistä ehtii illaksi ainakin T:llä ja L:llä alkaviin lähikaupunkehin Suomessa ja miksei Ruotsin ja Viron puolellekin. Perillä kuuluu tietysti tutustua nähtävyyksiin, shoppailla ja maistella paikallisherkkuja. Sitten vain viimeisellä vuorolla takaisin kotiin tai bilettäjä voi myös turvautua yöjuniin. (Toim.huom. Bitchness-elämää ei ota vastuuta VR:n mahdollisista aikatauluongelmista.)

Kevät ja poikien pyllyt
Tämä keino on varma kevään merkki. Aito bitchness-tyttö tekee sen näin: kevätauringon paistaessa varustaudutaan isoin aurinkolasein ja mennään kirjan tai naistenlehden kera Espan penkille istuskelemaan. Sinkkubitchnesseille keino tarjoaa oivan katselmuksen tulevaan kesämiesvalikoimaan ja pariutuneille siskoilleen sallitun tavan tiirailla komeampaa sukupuolta.

Ms X

Parempaa kuin kotivideot

Jos uskot, että videoinstallaatiot ovat käsittämätön, omissa “sfääreissään” leijuva taidemuoto, mutta olet valmis antamaan vielä yhden mahdollisuuden, jatka lukemista. Pääkaupunkiseudulla on nyt jopa kaksi näyttelyä, joissa tästä taiteenlajista saa kerrankin jotain tolkkua.

Vakavia asioita ironialla

Adel Abidinin näyttelyn pysäyttävin osio löytyy heti Kiasman aulasta. Kertojan ääni esittelee “matkailuvideolla” leppoisan kuuloista lomakohdetta – kuvissa näkyy Bagdad sodan keskellä. Teokseen liittyvässä karussa opaslehtisessä todetaan, että kaikki kaupungin nähtävyydet on joko tuhottu tai ryöstetty.

Varsinaista näyttelyä varten on kiivettävä neljänteen kerrokseen. Egyptiläisessä ravintolassa tarjotun kivikovan leivän inspiroima video on kuitenkin yksinään kiipeämisen arvoinen. Saisipa itsekin pokan, joka pitää.

Muut videot lähestyvät sitä pahamaineista “sfääriä“. Varsinaista katsottavaa ei ole, mutta teokset saavat miettimään elämää tarkkailuvaltiossa ja naisen osaa uhrina miesten maailmassa. Ehkä vähän kaukaa haetummin yksi video herätti mielleyhtymiä myös ilmastonmuutoksesta ja muovipusseihin tukehtuvista kilpikonnaparoista.

Bitchness-arvosana: BB
Bitchness-aikasuositus: uskalla vain käväistä, 15 minuuttia riittää hyvin.

Rehellisesti hauskaa

Jos haluat takuuvarmat naurut, aja Espooseen. Candice Breitzin videonäyttelyssä EMMAssa kuullaan Madonnaa ja Michael Jacksonia kohderyhmien itsensä esittäminä.

Fanit Milanossa ja Berliinissä laulavat ja tanssivat antaumuksella läpi kuulokkeissaan soivat hittialbumit. Jos mietit, millaiset miehet fanittavat Madonnaa, ne ovat ne samat, jotka kiskaisevat hunnun esiin kuullessaan Like A Virginin ja helmet, kun vuorossa on Material Girl.

Samaisessa näyttelyssä hemmotellaan myös leffafriikkejä. Meryl Streepiä ja Jack Nicholsonia eivät yhdistä vain kasarileffat Heatburn ja Ironweed ja mittava ura; molemmat ovat lisäksi saaneet Breitzin käsissä oman videoinstallaationsa.

Teoksissa näyttelijät käyvät itsensä kanssa yllättävän sujuvaa vuoropuhelua, vaikka repliikit on leikattu ja yhdistelty roolihahmoilta paristakymmenestä eri elokuvasta. Näiltä näyttelijöiltä tuloksena on luonnollisesti onnistunut roolisuoritus.

Bitchness-arvosana: BBBBB
Bitchness-aikasuositus: kolme tuntia, jos tahdot nähdä kaiken.

Punky Lady

Manic Monday?

Ei maanantain tarvitse aina olla viikon pahis. Bitchness kannustaa ottamaan alkuviikon agendalle uuden projektin – maanantain inhimillistämisen! Pienillä asioilla teet päivästä jo paljon sympaattisemman.

1. Lanseeraa henkilökohtainen Casual Monday: pukeudu juuri niin kuin huvittaa. Jos työpaikkasi on konservatiivisempi, vedä jalkaan suosikki-Conversesi, niitä ei huomaa neukkaripöydän takaa.

2. Bussit ovat ankeita. Kävele töihin ja hypähtele tarpeen mukaan. Kun lumi joskus sulaa, aja työ- ja palaverimatkat Jopolla. Hymyile ohikulkijoille, ja näytä kieltä, jos ne eivät hymyile takaisin.

3. Kokoa hyväntuulen soittolista kepeästä pimputipimputipim-musasta. Soita sitä taustamusana koko päivä niin kovaa kuin uskallat. Hyräile mukana.

4. Hauskuta työtovereitasi. Teippaile esimerkiksi Colin Firthejä ja Johnny Deppejä naispuolisten kollegoiden ruuduille, kun nämä ovat vessassa.

5. Unohda automaattikahvi, valmista kaakao Calvin & Hobbes -sarjakuvan hengessä: täytä muki vaahtokarkeilla, kaada kaakao täyttämään jäljelle jääneet kolot ja nauti herkku haarukalla. Tarjoa ylimääräiset vaahtikset työkavereille.

Olkoon kaikenlainen muukin höppänä toiminta maanantaisin sallittua.

Punky Lady

Aloitetaan tyhjältä paperilta

Bitchness-elämä on alkanut. Ms X, Punky Lady ja Supergirl ovat siirtyneet Kauppakorkeakoulun luentosalista yritysmaailmaan. Pienen tauon jälkeen ystävykset analysoivat taas arkea ja juhlaa.

Ensimmäinen blogaus julkaistaan pian.